Hyvinvoinnin anatomiaa Turussa
Toukokuun 3.–4. Turussa järjestetty Liikkuen läpi elämän -seminaari kokosi Logomoon lähes 800 varhaiskasvattajaa, opettajaa, kuntien työntekijää, asiantuntijaa ja järjestötoimijaa, jotka työssään lisäävät liikettä eri-ikäisten ihmisten arkeen. Seminaariohjelma koostui kaikille osallistujille yhteisistä puheenvuoroista sekä erilaisista rinnakkaissessioista, jotka pitivät sisällään niin toiminnallisia työpajoja kuin huippuluennoitsijoiden puheenvuoroja.
Ota itseäsi kiinni kädestä, älä niskasta
Hyvinvointivalmentaja Kaisa Wallinheimo valotti kuulijoille hyvinvoinnin anatomiaa. Wallinheimon viesti oli, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on kädenojennus itselle. Pelkkä liikunta ei kuitenkaan takaa hyvinvointia. Hyvinvoinnin rakennustapalikat ovat liikunta, ravinto ja lepo. Aina liikunta ei todellakaan ole se ensimmäinen steppi, josta hyvinvointia lähdetään rakentamaan. Wallinheimo muistuttikin urheilusta tutusta paikoillenne–valmiina– hep-ajatuksesta.
– Ensin on pysähdyttävä ja vasta sitten voi lähteä liikkeelle.
On tärkeää kuunnella kehoa ja aistia, mikä juuri nyt on sille hyväksi. Jos keho ei ole saanut riittävästi lepoa tai ravitsemustila on huono, on kehoa turha alkaa rasittaa entisestään liikunnalla.
Wallinheimo muistutti, että niin oman hyvinvoinnin edistämisessä kuin vaikkapa elintapaohjauksessa on hyvä muistaa kukoistavan kasvatuksen periaatteet: kiinnostuminen, kunnioittaminen, kysyminen, kuunteleminen ja kannustaminen. Kuulostele siis omaa kehoasi, kunnioita sen antamia signaaleja ja kannusta itseäsi myönteisellä sisäisellä puheella.
Menetkö KOHTI jotain hyvää vai pyritkö vain jostain huonosta poispäin?
Pysähdy miettimään, mitkä ovat sinulle merkittäviä arvoja elämässä ja elätkö niiden mukaisesti. Wallinheimo kuvasi arvojen merkitystä suunnistusvertauksella.
– Arvot ovat kompassi, jonka avulla kartalla edetään. Reitinvalintoja on useita, eikä ole olemassa yhtä oikeaa reittiä. Arvojen tulisi kuitenkin olla sopusoinnussa oman toiminnan kanssa.
Asenne ja ajatukset usein esteenä
Wallinheimo korosti myös asennoitumisen ja suhtautumisen merkitystä. Mieli voi rajoittaa toimintaa, jos ihminen ei luota itseensä tai pelkää aina epäonnistuvansa. Myös uskomukset rajoittavat usein elämäämme – kiikaroimme elämää uskomuslinssien läpi. Oma asennoituminen, ”mindset”, vaikuttaa siihen, miten onnistumme vaikkapa muutoksessa. Menetkö kohti jotain hyvää vai pyritkö vain jostain huonosta poispäin?
Pelkkä tietämys ravinnon, liikunnan ja levon merkityksestä ei välttämättä saa meitä toimimaan hyvinvointimme kannalta edullisimmilla tavalla. Usein meillä on ajatuksia, jotka aiheuttavat kuilun tietämyksen ja varsinaisen toiminnan välille. Wallinheimo muistutti kuitenkin, ettemme ole yhtä kuin ajatuksemme. Tätä hän havainnollisti esimerkillä kiireestä: vetoamme usein kiireeseen, joka estää meitä tekemästä itselle tärkeitä asioita – esimerkiksi liikkumasta tai nukkumasta riittävästi. Wallinheimo kehotti havainnoimaan: onko sittenkin niin, että minulla on vain ajatus, että minulla on kiire.
Wallinheimo korosti, että matkalla kohti parempaa hyvinvointia on syytä muistaa olla armollinen itselleen: riittävän hyvä riittää. On tärkeää oppia havaitsemaan omat voimavaransa sekä toisaalta kuormitustekijät, jotka voimavaroja kuluttavat – mitä paremmin tunnet itsesi, sitä paremmin voit auttaa itseäsi voimaan hyvin.
– Henkinen vahvuus rakentaa fyysistä kestävyyttä, Wallinheimo summasi.
Kuvia Liikkuen läpi elämän -seminaarista löydät Liikkuva aikuinen -ohjelman Facebook-tililtä.